Ghanassa V

Heathrow'lle loppui kuvien lähettely, kun datansiirto saattaa olla aika kallista (12 euroa / mega). Kuvia kuitenkin räpsin, mutta niitä kokoan katseltavaksi sitten matkan jälkeen. Verkko on muutenkin aika heiveröinen täällä kampuksella: en pääse kannettavalla Facebookiin, ja kokeilen kohta tällä iPadilla, kun se tuntuu vähän paremmin pelittävän. Lennähdin siis Lontoosta Accraan eilen illalla, ja lento kesti kuusi tuntia. Olin yötä Accrassa (viehättävä ja kohtalaisen edullinen Erata-hotelli - vinkiksi, jos satutte täällä päin liikkumaan). Yritin lähettää illalla kuvan puhelimen kautta, mutta tuskin se koskaan tulee tänne blogiin asti. Jätinpähän kuitenkin sarjastani numeron IV väliin. Tänään lensin puolen päivän maissa Accrasta Kumasiin, ja ennen sitä istuin kolmensadan neliön laajuisessa teltassa, jota viilenivät kahdeksan isoa jäähdytintä. Vähänkö menee sähköä ja energiaa? Turvatarkastukseen pääsi vasta 20 minuuttia ennen koneen lähtöaikaan, ja sen jälkeen meitä vietiin 50 metrin pään pikkubussilla ja henkilöautolla - olisimme kävelleet nopeammin, mutta ilmeisesti turvamääräykset estivät matkustajien kulun kentällä. Koneessa istuin englantilaisen anglikaanisen kirkon papin vieressä - hän oli menossa kolmeksi viikoksi vapaaehtoistyöhön orpokotiin, joka on 45 minuutin matkan päässä Kumasissa. Meillä oli mielenkiintoinen keskustelu naisten hyväksymisestä papeiksi ja piispoiksi Suomessa ja Englannissa. Kerroin hänelle Soroptimist International -järjestöstä ja sen projekteista kehittyvien maiden tyttöjen ja naisten hyväksi. Kumasi on vihreämpi kaupunki kuin Accra. Tosin en nähnyt Accraan ihan joka puolelta, mutta ainakin kumasilaiset ovat samaa mieltä kannsani. Erityisesti yliopiston puistot ovat uskomattoman hienoja, ja monenlaista hyötykasviakin on kampukselle istutettu. Heikolla kasvikunnan tuntemuksellani olin näkeminenkin muun muassa maissia ja banaanipuita. Pitkä kävelylenkki kaksipäiväisen matkustuksen jälkeen teki terää. Sää on pilvipoutainen ja ihanteellinen meikäläiselle: lämmintä piisaa, mutta aurinko ei paahda. Yhden kerran olin kuulevinani jonkin hyttysen inahduksen, mutta sekin saattoi olla mielikuvitukseni tuotetta. Kampuksella vilisee sisiliskoja - näin niitä valehtelematta kymmeniä muutaman kilometrin lenkin aikana. Ne viihtyvät hyvin kapeissa (20 cm) ja syvissä (30 cm) avoviemäreissä, jotka reunustavat katuja ainakin täällä kampusalueella. Pitää varmaan lähteä erikseen sisiliskoja kuvaamaan - ne ovat aika vilkkaita. Kohtasin ensimmäisen "innokkaan nuoren miehen" heti Accran lentokentälle saavuttuani. Nämä miehet tulevat auttamaan laukkujen kantamisessa ym. asioissa, ja ovat tietenkin vailla rahaa. Ensimmäistä miestä juoksutin jonkin aikaa ja sanoin vasta jonkin ajan kuluttua, että minulla ei ole rahaa. Nyt sanon heti, ettei rahaa ole luvassa, ja nuoret miehet kirmailevat muualle apuaan tarjoamaan. Yksin matkustajana naisena olen ilmeisesti potentiaali asiakas. Nuoria miehiä ja naisia liikkuu runsain joukoin myös katujen risteyksissä myymässä tavaroita, joista suurinta osaa en edes tunnista. Mutta ruokaa on paljon kaupan sekä erinäisiä pieniä tavaroita hyödyllisistä hyvin turhiin. Adapterit ja vesi ovat varmaan sieltä hyödyllisimmästä päästä, ja päätään keikuttavat lelukoirat sieltä turhimmasta. En ole nähnyt kenenkään autoilijan vielä ostavan mitään, mutta tuskin siellä pitkään jaksetaan kauppaa tehdä, ellei jokin tavara joskus vaihda omistajaa.