Rakas päiväkirjani (31.8.2012) En ole kirjoittanut blogiini kahteen päivään, joten nyt on aika korjata tilanne. Olen nyt kolmen päivän ajan rakentanut FORIGin opettajien kanssa opintojaksoja Moodleen, ja pikku hiljaa oppimisprosessit alkavat hahmottua. Paljon on silti vielä viritellään, semminkin kun opiskelijat aloittavat viikolla 37 ensimmäisillä opintojaksoilla. Laadittavaan on yhteensä 28 opintojaksoa (kahdelle vuodelle), joista tosin "vain" yhdeksän alkaa tänä syksynä (+ gradun aloitus). On ollut mielenkiintoista välittää ajatusta oppimisprosessista eri kulttuurin tieteentekijöille, joilla ei ole pedagogista koulutusta eikä kaikilla edes kokemusta opetustyöstä. Tänään (31.8.) tapasin FORIGin johtajan, Dr. Viktor Kwame Agyemanin. Normaalisti minut haetaan vierastalosta klo 9.30, ja aloitamme työskentelyn klo 10, mutta tänään hakija tulikin klo 8.20, ja Dr. Dominic Blay vahvisti vielä puhelimitse, että nyt mennään johtajaa tapaamaan. En ole kovin ihastunut virallisiin tilaisuuksiin, enkä etenkään yllättäviiin, mutta johtaja olikin ihan rento tyyppi. Noin vartin päästä sihteeri ystävällisesti "heitti" meidät ulos ministeriön kiireisen virkamiehen tieltä. Tapasin äsken kolme soroptimistia (ks. esim. http://www.soroptimistit.fi), jotkaRakas päiväkirjani (31.8.2012) En ole kirjoittanut blogiini kahteen päivään, joten nyt on aika korjata tilanne. Olen nyt kolmen päivän ajan rakentanut FORIGin opettajien kanssa opintojaksoja Moodleen, ja pikku hiljaa oppimisprosessit alkavat hahmottua. Paljon on silti vielä viritellään, semminkin kun opiskelijat aloittavat viikolla 37 ensimmäisillä opintojaksoilla. Laadittavaan on yhteensä 28 opintojaksoa (kahdelle vuodelle), joista tosin "vain" yhdeksän alkaa tänä syksynä (+ gradun aloitus). On ollut mielenkiintoista välittää ajatusta oppimisprosessista eri kulttuurin tieteentekijöille, joilla ei ole pedagogista koulutusta eikä kaikilla edes kokemusta opetustyöstä. Tänään (31.8.) tapasin FORIGin johtajan, Dr. Viktor Kwame Agyemanin. Normaalisti minut haetaan vierastalosta klo 9.30, ja aloitamme työskentelyn klo 10, mutta tänään hakija tulikin klo 8.20, ja Dr. Dominic Blay vahvisti vielä puhelimitse, että nyt mennään johtajaa tapaamaan. En ole kovin ihastunut virallisiin tilaisuuksiin, enkä etenkään yllättäviiin, mutta johtaja olikin ihan rento tyyppi. Noin vartin päästä sihteeri ystävällisesti "heitti" meidät ulos ministeriön kiireisen virkamiehen tieltä. Tapasin äsken kolme soroptimistia (ks. esim. http://www.soroptimistit.fi), jotka tulivat minua tervehtimään tänne vierastalolle. Neljä soroptimistia asuu tässä kampusalueella, ja sunnuntai-iltapäivällä tapaan muitakin soroptimisteja Kumadin soroptimistiklubin kokouksessa. Huomenna yritän suunnistaa keskustaan hoitamaan pankki- ja kauppa-asioita - saas nähdä, miten käy. PS. Kello on nyt kuuden maissa paikallista aikaa. Sähköt toimivat, mutta verkko pimahti kesken kirjoittelun. Sain kopioita tekstin, ja jota kirjoitin suoraan blogiin, ja jatkoin kirjoitusta muistiossa. Saa nähdä, milloin verkko toimii ja saan siirrettyä tekstin blogiin. PS2. Lähdin sitten kävelemään, mutta hieman liian myöhään. Täysi pimeys humpsahtaa puoli seitsemän maissa, joten päätin kilometrin jälkeen kääntyä takaisin. Onneksi repussani roikkuu kesät talvet pieni magneettiheijastin. Roikotin sitä kädessäni ja käänsin aina sinne suuntaan, josta autoja tuli. Täällä ei siis ole jalkakäytävä tai kevyen liikenteen väyliä, vaikka niitä ainakin täällä kampuksella mahtuisi olemaankin. tulivat minua tervehtimään tänne vierastalolle. Neljä soroptimistia asuu tässä kampusalueella, ja sunnuntai-iltapäivällä tapaan muitakin soroptimisteja Kumadin soroptimistiklubin kokouksessa. Huomenna yritän suunnistaa keskustaan hoitamaan pankki- ja kauppa-asioita - saas nähdä, miten käy. PS. Kello on nyt kuuden maissa paikallista aikaa. Sähköt toimivat, mutta verkko pimahti kesken kirjoittelun. Sain kopioita tekstin, ja jota kirjoitin suoraan blogiin, ja jatkoin kirjoitusta muistiossa. Saa nähdä, milloin verkko toimii ja saan siirrettyä tekstin blogiin. PS2. Lähdin sitten kävelemään, mutta hieman liian myöhään. Täysi pimeys humpsahtaa puoli seitsemän maissa, joten päätin kilometrin jälkeen kääntyä takaisin. Onneksi repussani roikkuu kesät talvet pieni magneettiheijastin. Roikotin sitä kädessäni ja käänsin aina sinne suuntaan, josta autoja tuli. Täällä ei siis ole jalkakäytävä tai kevyen liikenteen väyliä, vaikka niitä ainakin täällä kampuksella mahtuisi olemaankin.
lauantai 1. syyskuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti