Ghanassa XI

Valintoja viikonlopusta (kirjattu 3.9.2012)

Eilen sunnuntaina olin Kumasin soroptimistiklubin kuukausikokouksessa klubin presidentin luona. Tähän saakka olen kierrellyt kampusalueella ja FORIGissa, ja lauantaiaamuna kävin Kumasin keskustassa (ajettiin tarkoituksella slummialueen läpi tullessa), ja nyt pääsin hyväosaisten alueelle. Alueiden tasoa ei juurikaan erota toisistaan kadulta käsin, koska asuinalueiden kadut ovat kaikkialla erittäin huonossa kunnossa (pääkaduilla on päällysteet ja ne ovat kohtalaisessa kunnossa). Vierailin yhden talon pihalla, kun kävimme hakemassa yhden soroptimistin kyytiin, ja lopulta päädyimme presidentin pihalle. Molemmat pihapiirit oli rajattu korkeilla muureilla, ja palvelija avasi portin vain siksi ajaksi, kun auto ajettiin pihalle - ensimmäisessä pihassa portti suljettiin jopa siksi ajaksi (noin minuutti), kun odotimme kyytiläistä.

Presidentin koti on todella kaunis ja upea taideteoksineen ja kristallikruunuineen. Vaikka Ghana on yksi vakaimpia Afrikan maita, en yhtään ihmettele, että koteja suojellaan ja vartioidaan tarkasti. Hienossakaan kodissa ei ole laseja ikkunoissa (ainakaan kaikissa), vaan lasin korvaa tiheä metalliverkko (niin myös vierashuoneessani).

Soroptimistit ovat kuitenkin siitä mukavia ihmisiä, että he jakavat hyvästään avokätisesti vähäosaisemmille. Täällä Ghanassa auttavaisuuteen ja hyväntekeväisyyteen vaikuttaa myös syvä kristillinen elämänkatsomus. Paikalliset soroptimistit ovat järjestäneet yleisten WC-tilojen järjestelmään (en oikein saanut selville, minne), ja nyt puuhataan koulukirjaston laajennusta 10 000 eurolla (kyllä, tuo summa sisältää rakennustyöt, materiaalit ja kaiken). Mitähän 10 000 eurolla saisi Suomessa kirjastoon - ehkä pari hyllyä? 

Pääsen tällä viikolla soroptimistiystäväni Estherin kanssa tutustumaan Kente-kankaiden valmistukseen (ks. esim. http://iweb.tntech.edu/cventura/kente.htm). Kun kysyin, ovatko kankaat kalliita, minulle sanottiin, että sinulle ovat, mikäli menet sinne yksin. Totuushan on se, että olen hyvin poikkeuksellinen näky täällä Ghanassa. Siitä kertokoon se, että näin enimmäistä kertaa toisen valkoihoisen eilisellä kävelylläni kampusalueella. Mies puuhaili eräässä puutarhassa, joten arvelin, että hän varmaan asuu ja työskentelee täällä. Valkoihoiset täällä ovat siis paljon harvinaisempia kuin tummaihoiset Suomessa.