Ghanassa XVI: Matkalla kotiin

Ghanassa XV (7.9.2012) Tänään on matkustuspäivä, ja myös huomenna. FORIGin kuljettajan pitää palata Kumasiin johonkin järkevään aikaan, joten lähdettiin ajamaan Kumasista Accraan klo 9.45. Piti lähteä klo 9.00, mutta tässä kohdassa olen sitä iloisempi, mitä myöhemmin lähdettiin - lentoni lähtee nimittäin vasta klo 22.40 Accrasta kohti Lontoota. Pitää keksiä jotakin järkevää tekemistä odotusajalle. Jos pääsen matkalaukustani eroon heti kättelyssä, pärjään kyllä, ja voin käydä jossakin lähialueilla tutkailemassa. Pääsy nettiin olisi bonusta, mutta olen varautunut myös netittömään olotilaan.  En ole oikein saanut selville tarkalleen, minkä verran Kumasista Accraan on matkaa, mutta noin 300 kilometriin olen päätynyt. Juttelin asiasta ystäväni Bettien kanssa tiistaina, ja hän sanoi, että jos lähdemme Kumasista klo 10, olemme Accrassa klo 14 ja 16 välillä. Eilen illalla sain yhdeltä FORIGin työntekijältä viestin, että kun lähdemme klo 9, olemme neljään mennessä Accrassa. Kun sanoin Bettielle, että toivoisin mahdollisimman myöhäistä lähtöaikaa - esimerkiksi iltapäivällä - hän kauhistui ja sanoi, että ei missään nimessä, koska pitää varautua siihen, että "sattuu jotakin". Tätä jäin miettimään: mitähän oikein voi sattua? Tässä matkan aikana on selvinnyt, mitä sattuu. Tie on hyväkuntoinen, mutta se on hidas, koska tien varrella on paljon kyliä ja kaupunkeja, ja näiden kohdalla nopeusrajoitus on 50 km /h (käytännössä 20-30 km/h) ja tiessä on hidastustöyssyjä. Tähän mennessä pisimmät maantieajonopeuteen sopivat pätkät ovat olleet ehkä kymmenen kilometrin mittaisia. Ja missä on kyliä ja ihmisiä, siellä on myös kadunvarsikauppiaita, ja ihmisten liikkuminen tiellä hidastaa osaltaan autoilijoiden liikkumista. Tärkeintä kuitenkin on, että autoilijat ovat varovaisia, ja he todella ovat. Accra-Kumasi -tien nykyiseen hyvään kuntoon on vaikuttanut hyvin vahvasti Ghanan vastikään edesmennyt ja hyvin rakastettu presidentti. Heti Kumasin ulkopuolella kerättiin tiemaksuja (käsittääkseni), ja pitkin matkaa tiellä on ollut rauta-aitoja, jotka puolittain sulkevat tien ja joiden tienoilla pyörii  univormupukuisia miehiä - poliiseja, sotilaita, tullivirkailijoita ... En tiedä, mutta selvitän. Meitä ei ole pysäytetty kertaakaan, mutta muita autoilijoita kyllä. Äsken (puolen päivän maissa) pysähdyttiin paikalliselle ABC:lle, ja se oli paljon sympaattisempi kuin vastineensa Suomessa. ...  Lähes kolmen tunnin matkan jälkeen totuus alkoi lopulta paljastua ... En pysty enää kirjoittamaan ... Jatkan myöhemmin ... No niin. Nyt istun kahvilassa Accran kansainvälisellä lentokentällä ja odottelen teekupillista ja tonnikalavoileipää. Kumasin ja Accran välinen hyvä tie ei ole vielä valmis, tai sitten ollaan rakentamassa nelikaistaista osalle matkaa. Körötelimme yli tunnin verran, useita kymmeniä kilometrejä, 20 metrin levyisellä pottupellolla, joka oli välillä hiekkaista (pöly lensi) ja välillä savista (aika liukasta). Jokainen autoilija etsi tältä pellolta mielestään parhaan reitin edetä, mikä tarkoitti välillä vasenta reunaa ja välillä oikeata. Minua kuljettanut nuori mies ei ollut ihan kärsivällisimmästä päästä, mutta kyllä tuossa kuviossa kuka tahansa olisi menettänyt hermonsa - jopa suomalaiset, jotka ovat niin tunnettuja tyyneydestään ja rauhallisuudestaan liikenteessä :) Ilmeisesti tietä on alettu rakentaa molemmista päistä, koska Lähellä Accraa tiet olivat taas loistavassa kunnossa. Sielläkin kerättiin tiemaksuja, mutta silloin olisin voinut jo olla sitä mieltä, ettei tiemaksuja voi kerätä ennen kuin tie on valmis. Mutta ehkäpä ihmiset maksavat tiemaksuja mielellään siinä toivossa, että tie joskus valmistuu. Viisi tuntia matkaan meni, ja kuljettajalla on vielä paluumatka edessään - sääliksi käy. Accrassa mopon tarakalla istuvalla pojalla oli T-paita, jossa luki "NOKIA - Connecting People" (aika vanha paita - Nokia ei taoda enää käyttää tätä slogania?). Monen ghanalaisen kanssa on puhuttu siitä, että kymmenen vuotta sitten kumpikaan meistä ei olisi tiennyt, missä toisen kotimaa on. Toisaalta olen jutellut lähinnä korkeasti koulutettujen ihmisten kanssa- keskivertoghanalainen ei välttämättä tiedä Suomesta mitään, ja tuskin tuo mopopoikakaan. Vietän siis yön lentokoneessa, ja olen la-aamuna klo 6.20 paikallista aikaa Lontoossa. Jatkolento kohti Helsinki-Vantaata lähtee klo 10.20, ja  lopulta olen klo 15.15 paikallista aikaa Suomessa. Siellä on toivottavasti joku vastassa uupunutta taivaltajaa ...